Lattian asentaminen itse on kuin pieni seikkailu arjen keskellä – vähän kuin päättäisi lähteä patikoimaan ilman karttaa, luottaen vain omaan vaistoon ja sisäiseen GPS-järjestelmään. Aloittaessasi parketin tai laminaatin asennusta et ehkä arvaisi, että lattia voi olla kotisi uusi sielunmaisema. Siihen astellessasi voit tuntea jalkapohjissasi samaa innostuksen ja onnistumisen iloa kuin elokuvan viimeisessä kohtauksessa, kun sankari viimein saa ansaitsemansa palkinnon. Parketti tai laminaatti on valmis jaloillesi.
Lattian asentaminen itse on myös arjen vallankumousta. Se hetki, kun ensimmäinen laminaatti sattuu napsahtamaan oikein paikalleen ja huomaat, että ainakin tässä jutussa sinä olet se isäntä, jonka säännöt pätevät, on vailla vertaansa. Se tuntuu vähän kuin legoilla leikkimiseltä, vain isommassa mittakaavassa ja hieman monimutkaisempana.
Virheitä tulee ja niistä oppii
Ennen kuin sahaat lankun sopivan mittaiseksi ja väität osaavasi kaiken, varustaudu siihen, että mittavirheitä tulee. Kukaan ei ole syntynyt remontoinnin mestarina. Ihan sama kuinka monta YouTube-videota katsot, oma lattian asennusremonttisi tulee sisältämään väistämättä hetken, jolloin mietit vakavasti, pitäisikö soittaa ammattilaiselle, vaikka tarkoitus alun perin olikin julistaa itsesi oman talosi uudeksi Remontti-Reiskaksi.
Silti parhaat onnistumisen hetket kasvavat juuri näistä pienistä vastuksista. Kun saat kerrankin seinän viisteen ja lattian reunat sopimaan yhteen ilman, että koko huone näyttää kuin ilman ohjeita kootulta palapeliltä, se on aitoa onnistumisen makua. Voi, kunpa tuon tunteen voisi paketoida, laittaa purkkiin ja avata aina, kun maailma tuntuu liian monimutkaiselta.
Yllättävän usein lattian asennuksesta tulee myös itsetutkiskelun paikka. Kun keskityt työn alla oleviin lankkuihin, huomaat miettiväsi elämää ja sitä, miten on hyvä uskaltaa sotkeutua johonkin, josta ei tiedä kaikkea. Parketin ja laminaatin parissa työskennellessä opit kantapään kautta, että täydellisyyttä ei ehkä ole olemassa eikä sitä kannata edes tavoitella – kyse on ennemminkin pisteestä, jossa silmäsi ja aivosi sanovat, että kyllä tämä on sen verran siistiä, ettei tätä joudu häpeämään naapureiden tullessa kylään.
Teknisiä kommervenkkejäkin riittää. Alusmateriaalin valinta tuntuu vaativan erikoistunutta pohdintaa, joka voi jäädä helposti oman tunteen varaan: “Onko tämä nyt tarpeeksi pehmeä, riittävän eristävä vai aivan turha? Pitäisikö alle laittaa jotain höyhenenpehmeää vai jämäkämpi perusmatto?” Tämä tuntuu paljon pienemmältä ongelmalta, kun muistaa, että lattian päällä viihdytään vuosia. Silloin kun makailet illalla sohvalla, et muistele millainen alusmateriaali siellä oli, vaan tunnet sen, miten koti on lämmin ja omalta tuntuva.
Itse tehtyä iloa
Itse tekemisen ilo on myös sitä, kun huomaat, että jokainen lankku on pieni palanen sinua ja kotiasi. Se ei ole pelkästään puuta, vaan asennamme paikoilleen jotain, joka kantaa askeltesi kertomuksia; kaikki ne tarinat, kun kiire aamulla saa sinut juoksemaan, saapuminen kotiin tylsän päivän jälkeen ja ne lapsen aiheuttamat ilkikuriset naarmut, joita ei enää katso paheksuen vaan huumorilla. Tämä lattia ei ole vain lattia, vaan se on elämän näyttämö.
Ja vaikka ammatti-ihmiset saattavatkin kääntää katseensa hieman huvittuneina nähdessään omatekoisia lankkuyhdistelmiä ja kulmien epätäydellisiä saumauksia, muista, että oman työn kautta saavutettu koti saa aina sielun. Se on kuin katusoittajan livemusiikkia: teknisesti rosoista, mutta sielu ja sydän on mukana jokaisessa nuotissa.
Lattian asentaminen on eräänlaista kotimaisemoinnin filosofiaa, jossa sinä olet työn arkkitehti, suunnittelija, rakentaja ja myös tarinan päähenkilö. Kun lopulta olet posket punaisina ja hikipisarat otsallasi, ja katseesi kiintyy uuteen tasaiseen pintaan, olet tehnyt enemmän kuin vain lattian. Olet rakentanut pienen palan itseäsi.
